Teini-ikäisen LinkedIn-profiili

Yrittäjäperheessämme on kolme lasta. Murut ovat nyt kuudennella, seiskalla ja kasiluokalla. Ensi vuonna he ovat siis luultavimmin viimeistä kertaa lukuvuoden samassa koulussa. Oletuksena nimittäin on, että tiet eroavat peruskoulun jälkeen. Keskimmäinen on vielä toistaiseksi sitä mieltä, että peruskoulun jälkeen ei tarvitse enää käydä koulua. Poika tulee vielä oppimaan, mutta tuskin he kuitenkaan ainakaan samaan lukioon päätyvät.

Saako lapsella teettää töitä?

Yrityksessämme on kolme verkkokauppaa, joiden toiminnassa lapset ovat tiiviisti mukana. Ensimmäisen ostimme oppikouluksi kahta muuta varten, sillä emme halunneet aloittaa aivan tyhjästä. Mikään kaupoista ei ole mikään täystyöllistävä, vaikka saisihan sitä puuhastelullakin työajan täytettyä. Lapset käyttävät siis vähemmän aikaa yritystoimintaan kuin mitä tavanomaisesti (ei meillä) käytetään kotitöihin.

Huomaatteko, kuinka aloitan esittelyn sillä, että perustelen työmäärän vähyyttä, enkä suinkaan sillä perimmäisellä syyllä ryhtyä verkkokauppiaaksi? Jotenkin  sitä yhdistää lasten kanssa tehtävän työn lapsityövoimaan, jolla ei ole sanana mikään järin hyvä klangi. Käytännössä tämä lasten osallisuus on kuitenkin kotitöihin verrattavaa pientä askaretta, jolla saavat ehkä tehtyä itselleen tulevat kesätyöpaikkansa.

Meidän ensisijainen syymme ryhtyä verkkokauppiaiksi oli  halumme opettaa lapsille yrittäjyyden ja työelämän perusteita.

Kun on palkanmaksun aika

Näin sivutoimisena verkkokauppana, jossa oma talo ei ole pantattuna, yrittäjyyden karuin puoli jää toki oppimatta. Rahahuolet eivät kuulu lapsille. En koskaan ole kertonut lapsille esimerkiksi omaa palkkaani, sillä samalla minun olisi pitänyt selittää kokonaisuus: verot, asumisen kustannukset, velat, elämisen menot, työttömyys tai siihen varautuminen jne.

Kävimme alussa lasten kanssa pienimuotoisen palkkaneuvottelun, johon sisältyi myös keskustelu osakkuudesta yhtiössä. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Tuoko se suoraan rahaa? Ai ei. Hö. Entä jos tästä tulee miljoonabisnes, niin onko meillä samat prosentit? No on. Osakkuus yhtiössä kiinnosti ja antoi jännittävän omistajan statuksen.

Palkanmaksu on tärkeä osa yrittäjyyttä. Siinä oppii myös, kuinka paljon yrittäjälle maksettu satanen maksaa sivukuluineen yrittäjälle. Ja kyllä, sivusimme myös kirkollisveroa. 🙂 Keskustelimme lasten kanssa, pitäisikö palkan perustua työtunteihin vai tulokseen. Työtunneillahan ei vielä euroja kassaan kilahda, eikä varsinkaan alussa. Siksi päädyimme maksamaan peruspalkkaa ilman myyntiin perustuvia bonuksia. Ajattelimme niiden tuottavan paineita, jotka eivät kuulu lapsille. Ja hei, ainahan heillä on ne prosentit, joiden kautta saavat ne siivunsa sitten, kun ovat perustaneet sen miljoonabisneksen.

Kauppaleikistä yrittäjyyskoulutukseen

Kimpaannuin pari viikkoa sitten paikallislehden jutusta, jossa otsikoitiin neljäsluokkalaisten perustaneen yrityksiä. Yhden yritys teki mokkapaloja, toisen pääsiäiskortteja. Näin lapset kuulemma oppivat yrittäjyyttä. Varmasti näinkin, mutta älähdinpä kuitenkin.

Miksi lapsille ei voisi opettaa ihan oikeaa yrittäjyyttä? Siis sitä, että se vaatii osakeyhtiön, toiminimen tai muun yhtiön taakseen, jolle pitää hakea lupa PRH:sta? Mikä on domain-nimi, aputoiminimi ja osakepääoma selviävät siinä samalla. Yrittäjyyden ensiaskeleet otetaan usein vain kerran, ja niihin kannattaa ottaa lapsi mukaan alusta alkaen.  Vaadittava byrokratia tuntuu lapsesta tietysti kohtuuttomalta, mutta niin se tuntuu monelle aikuisellekin.

Entäs se liikeidea sitten? Mokkapaloillako ajattelitte aloittaa? No, olisikohan se luvanvaraista toimintaa? Oma ärsyyntymiseni hieman jo huvitti itseäni. Sekä pumpulissa kasvattaminen että virheellinen otsikointi ärsyttivät suunnattomasti. Kyse oli vain luokan varainhankinnasta. Älkää kutsuko sitä yrityksen perustamiseksi.

Mitä lapsi oppii yrittäjyydestä?

Muutama kuukausi on nyt takana päin ja olemme saaneet jo täytettyä sen ensimmäisen liiketoiminnallisen tavoitteemme eli avattua jenkkifutistarvikkeiden verkkokaupan osoitteessa Jefukauppa.fi. Mitä olemme nyt muutaman kuukauden jälkeen ymmärtäneet?

Työ edellyttää jatkuvaa oppimista. Käytössämme on vaihtelevasti paljon työkaluja, joiden hyödyntäminen yhtenä kokonaisuutena vaatii oppimista. Ennen kuin voi tuottaa FB-mainoksia Canvalla, pitää selvittää kuvaoikeudet; ennen kuin voi kerätä asiakasrekisteriä, pitää ymmärtää GDPR; Ennen kuin voi neuvoa koodaria yksittäiseen kikkareeseen, pitää tietää mitä haluaa ja osata kuvata se ymmärrettävästi. Oppimista on niin paljon, että jo ohjeistus ansaitsi oman Trello-taulunsa.

Selkeät roolit ja delegoinnin taito saavat koneen pyörimään. Huomasimme nopeasti organisoinnin merkityksen ja otimme käyttöön Trellon. Sen ohjeistus ja käyttö vaati myös oppimista. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, ja prosessi tästä kehittyy. Ensimmäisenä kuukautena prosessi meni jotakuinkin näin: Äiti hoksaa uuden tehtävän. Äiti laittaa tehtäväkortin Trelloon. Äiti nakittaa sen jollekulle. Äiti huolehtii, että lapsilla on hälytysasetukset kunnossa. Äiti kertoo laittaneensa tehtävän Trelloon, sillä hälytystä ei ole vain huomioitu. Äiti kysyy perään, onko asia hoidettu. x 3. Muutaman minuutin kestoinen asia hoidetaan. Äiti kysyy, onko asia hoidettu. Äiti käskee kommentoida Trelloon ja arkistoida kortin. Äiti muistuttaa kortin arkistoinnista. x 2. Lapsi ilmoittaa arkistoineensa kortin. Äiti tarkistaa, lisäsikö lapsi sen kommentin ensi kertaa varten. Äiti pyytää kommentoimaan. x 2. Äiti kommentoi itse. Äiti arkistoi kortin.

Delegointiin liittyy myös vuorovaikutus tiimissä. Pidämme lauantaiaamuisin viikkokokouksen, jonka vetovastuu on kiertävä. Yksi osa-alue on esimerkiksi Facebook, toinen uudet tuotteet. Se ei suinkaan tarkoita, että kaikki postaukset tulisivat vastuuhenkilöltä, mutta kokouksessa tämä vastuuhenkilö tuo esiin mahdolliset keskusteltavat asiat. Yksi puhuu kerrallaan, puhutaan yhdestä asiasta kerrallaan, keskitytään asiaan, ollaan täsmällisiä ajankäytön kanssa. Nämä ovat asioita, joita harjoitellaan ihan oikeissakin kokouksissa.

Sisältömarkkinoinnin aakkoset opitaan nuorena. Eniten innoissani olen mahdollisuudesta opettaa lapsille auttamisen merkitystä. Nämä sisältömarkkinoinnin aakkoset ovat toki vähän erilaiset verkkokaupassa kuin itselleni tutummalla asiantuntijapalveluiden alalla, mutta periaate pätee täälläkin: Kuinka voin palvella? on saanut uuden merkityksen.

Lapset ovat kirjoittaneet blogeja ja julkaisseet opetusvideoita. Aiheena on ollut esimerkiksi Jenkkifutiksen kohtaamat ennakkoluulot (lue Viisi väärää luuloa jefusta) tai ohjevideo cheer-taitojen harjoitteluun (katso Näin opit takaperin siltakaadon). Sisällöntuotanto vie aikaa ja vaatii ideoita varastoon.

Kun lapset oppivat sisältömarkkinointia, he helpottavat samalla tulevaa työuraansa. Näkemyksiä syntyy jo ennen täysi-ikäisyyttä.

Tiesitkö muuten, että LinkedInin alaikäraja on 16? Onko oma lapsesi silloin kärppänä perustamassa profiilia vai onko se edes tarkoitus?