Kohti kliimaksia

Pienimuotoisesta laskuvirheestä johtuen sata osaajaesittelyä on jo tehty. Itse asiassa niitä on kertynyt jo 101. Lupaukseni mukaisesti viimeinen tulee kuitenkin vielä huomenna. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja jaan tässä välissä muutaman ajatuksen ja yllätyksenkin tästä prosessista.

1. Yllättävän paljon aikaa

Näin jälkikäteen mietittynä olisi ehkä ollut järkevää kirjoittaa näitä vaikka kaksi viikossa koko vuoden ajan. Yksi osaajaesittely päivässä on yllättävän paljon. Minulla meni yhteen tekstiin noin pari tuntia illassa. Itse kirjoittaminen ei ollut se vaikein osuus, mutta se kaikki pohdinta siitä, kenestä kirjoittaa juuri tänään (valinnan vaikeus), mitä voi kirjoittaa, mitä joku siitä tulkitsee, jätänkö jotain ihan olennaista pois jne. Täytyy sanoa, että pari kertaa tsemppiviesti tutulta tai tuntemattomalta tuli minullekin tosi tarpeeseen.

2. Ketä saa kehua?

Osaajia sen sijaan oli yllättävän helppoa löytää. Melkeinpä jokaisesta asiantuntijasta löytää osaamista, joka saattaa vieläpä olla sellaista, että henkilö itse ei sitä tajua. Tai jos en mitään hyvää sanottavaa löytäisi, en olisi tutustunut henkilöön riittävän hyvin. Ja ainakin minun ympärilläni on niin monia ihmisiä, jotka ovat opettaneet jotain positiivista. Siksi minua hiukan hämmästytti, että onnistuin kirjoituksillani niin useasti yllättämään. Taidamme kehua toisiamme edelleen hieman liian vähän.

Sain matkan varrella kolme yhteydenottoa siitä, että ottaisin heidätkin ”TOP 100 -listalleni”. No, mikään top-lista tämä ei tietenkään ollut, vaan aika satunnainen ”tulit mieleeni” -tyyppinen listaus. En suostunut ehdotuksiin, enkä myöskään kuunnellut, jos joku ihmetteli valintojani ottaa mukaan vaikka ihmisiä, joita en ole tavannut nassutusten. Tämä oli minun juttuni.

Kovin varovainen ja jännittynyt olin kuitenkin jokaisella julkaisukerralla. En oikein käsitä, miten mielessäni oli niin monta kertaa, että joku tykkäisi huonoa kirjoituksestani. Mietin tarkkaan etenkin heitä, jotka eivät ole tuoneet itseään niin aktiivisesti tykö Interwebsissä. Tai jos otin listalle tuntemattomia, pitäisikö joku sitä ahdistavana? Ja vaikka kuinka väitin itselleni, että en anna bannerin hamehahmon häiritä, minulla oli kuitenkin korkeampi kynnys kutsua miestä Sellaksi. Aika reipas valtaosa SataSelloista oli naisia.

3. Asiantuntijoita SataSellojen takana

Isoin opetus itselleni (ja muistutus muillekin) oli se, että yhden kehuminen ei ole toiselta pois. Jos esittelin viiden hengen tiimistä kaksi, en tuntenut tarvetta esitellä loppujakin. ”Kenestä tänään kirjoittaisin” -listalleni jäi 52 nimeä, jolla nuo kolmekin luultavimmin olivat.

Annoin mielelläni kehuja yksittäiselle asiantuntijalle, vaikka tietysti ymmärsin työn takana olevan tiimityön. Aika harva juttu itse asiassa koski puhtaasti vain yhtä ihmistä, vaan ne kertoivat jotain myös työyhteisöstä ja ympäröivistä ihmisistä yleensä. Ei niitä itseensä kohdistuneita kehuja kannata kuitenkaan ohittaa osoittamalla ne vain tiimilleen. Kuten edellä kuvasin, jokainen SataSella oli valittu ajan kanssa pohtien, ja kehut on ansaittu.

4. Toinen kierros tarpeen

Kirjoitin valtaosan teksteistä julkaisupäivänä. Näin ollen valitsin suhteellisen nopeasti sen pienen otoksen asioita, joita nostaisin esiin kyseisestä henkilöstä. Aikaakin kului tässä harjoituksessa reilusti yli kolme kuukautta, joten osaamisesta saattoi tulla esiin aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Porvoolaiset koiranpissittäjät kuulivat varmasti moneen kertaan minun puhahtavan: ”Herrejesta, tästäkin puolesta viime viikon SataSellassa olisin mielelläni kirjoittanut.” Muistutin itselleni, etten millään voi yhdessä kirjoituksessa saada yhden ihmisen kaikkia puolia esiin, eikä se ollut minun tarkoituksenikaan. Useampi SataSella vaihtoi peräti alaa syksyn aikana, ja ainakin yksi paljolti kirjoitukseni kannustamana. Wau!

5. Itsekästä puuhaa

Tarkoitusperiänikin epäiltiin, ja tein sitä kyllä itsekin. Olenko nyt muka ihan aito tässä missiossani? Yritin olla tarkkana sen suhteen, että kirjoitin esittelyjä ihan vain omaksi ilokseni. En siis kerännyt liidejä verkkosivuilleni tai edes tohtinut käyttää prosessia osana työnohjauksen lopputyötä. Jotenkin minusta tuntui väärältä, että olisin ”hyötynyt” mitenkään kirjoituksista. Tokihan näin silti kävi. Yksi konkreettinen esimerkki on, että sain syksyn aikana kolme sellaista tarjouspyyntöä oman henkilöbrändin kehittämiseen, jotka tulivat ihan pelkästään SataSella-sarjan perusteella. Melko yllättävää! Ja etenkin hienoa, että suomalaiset alkavat vähitellen nähdä oman asiantuntijabrändinsä kehittämisen arvon.

Eniten tämä joka tapauksessa toi minulle itselleni. Sain sadan päivän aikana iloisen mielen joka päivä ja ymmärsin jotain itsestänikin. Sen perusteella voi helposti todeta, että itsekästä puuhaa tämäkin siis oli.

6. Hyvä kiertämään

Aika harvoin tulee pohdittua näin paljon läheisten ja kaukaisten ihmisten osaamista. Se oli todella palkitsevaa ja opin paljon työelämästä ja itselleni tärkeistä osaamisalueista! Minulla on tästä kiitollinen olo.

Valtaosa kirjoituksistani sai aikaan hymyn vähintään päivän tähden kasvoille, monesti hyvää mieltä laajemminkin. Sain todella paljon positiivista palautetta pienestä kampanjastani, ja kirjoitukseeni reagoimatta jättäneet voi laskea yhden käden sormilla. Tajusin todellakin tämän blogisarjan arvon vasta saamani palautteen perusteella. Useampi purskahti itkuun, yksi (ennalta tuntematon) SataSella soitti minulle kesken palaverin, toinen ehdotti kaikkien SataSellojen bileitä (harkinnassa 😉 ), kolmas lähestyi pitkällä henkilökohtaisella kirjeellä, neljännelle satoi onnitteluja listalle pääsystä.

Lukijoitakin on ollut jo liki 10.000 eli ihan turhan vuoksi en ole päässäni pähkinyt, ja kertoohan se pähkimiseni myös jotain arvostuksestani SataSellojani vastaan. Vielä on vuorossa yksi osaaja huomenna ja sen jälkeen täytyy keksiä uudet keinot kehumiseen. Tasalukufriikkinä hieman tietysti kärsin siitä, että tästä ei tullutkaan tasalukua, mutta ehkä annan itselleni vastaavanlaisen lahjan taas keväällä, kun täytän pyöreitä (11. toukokuuta wink, wink).


Suomalaisen on usein vaikea nähdä itsensä positiivisessa valossa tai ainakaan tuoda sitä esille. Siksi päätin Suomen juhlavuoden kunniaksi nostaa esille sata suomalaista osaajaa. Valtaosa juttusarjan henkilöistä on entisiä tai nykyisiä työkavereitani, kumppaneita tai muuten tuttuja työelämästä. Henkilöbrändeistä innostuvana hörhelönä haluan kuitenkin tuoda esiin myös sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut vain sosiaalisessa mediassa. Keskiössä on suomalainen asiantuntija, SataSella, joka suomalaisen avarakatseisuuden periaatteiden mukaisesti voi edustaa mitä sukupuolta tahansa. Esittelyjä julkaistaan päivittäin sadan päivän ajan. Viimeinen SataSella julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Katso kaikki SataSellat >>